Tänä kesänä vanhoillislestadiolaisten kesäjuhlat eli suviseurat pidettiin Pyhäjoella. Itse olin siellä lauantai iltapäivästä sunnuntai iltaan. Lähinnä halusin mennä sinne tavatakseen kavereita ja muutenkin ihan mielenkiinnosta seuraamaan sitä ihmis massaa sinne. Menin sinne yhdessä erään kaverin kanssa, joka on myös ollut aikaisemmin vl-yhteisössä. Ei mennyt kauaakaan kun kävelimme matkalaukkuja raahaten seurakentällä kunnes kaksi poikaa tulivat meitä vastaan ja toinen tokaisi: "Aika epämeisselin näköisiä." Se ei tuntunut todellakaan kivalta. Olisimme halunneet keskustella pojan kanssa, mutta hän kerkesi jo mennä hukkaan.
Suviseuroissa tapasin kavereita. Oikeastaan kaikki tapaamani kaverit olivat entisiä vanhoillislestadiolaisia mutta tapasin myös erästä kaveria, joka on ollut vl-yhteisössä koko ikänsä. Hän on tosi tärkeä ystävä ja on hyväksynyt päätökseni kun olen eronnut vl-yhteisöstä. Hän on parhaimpia kavereitani. Totta kai ajatus maailmamme on kuitenkin hieman erilainen nykyään.
Ahdistavinta suviseuroissa oli tuttujen ihmisten tervehtiminen. Kaikki eivät todellakaan olleet vielä tietoisia päätöksestäni ja minulle sanottiin monesti "jumalan terve." Eräskin tilanne sattui, kun törmättiin erään tutun kanssa. Hän tervehti minua luontevasti jumalan terveellä ja minä pelkällä terveellä. Hän kysyi sitten että nykyäänkö sitä terveellä tervehditään. Mutisin myöntävästi takaisin.
Mukavinta suviseuroissa oli ystävien tapaaminen. Tutustuin muutamiin ihmisiinkin kavereitten kautta. Myös ruoka oli siellä halpaa ja hyvää.
Sunnuntain Mika Kallungin puhe on herättänyt paljon keskustelua. Suviseurakentällä en sitä juurikaan kuunnellut, mutta mielenkiinnosta kuuntelin sen myöhemmin netistä. Jos totta puhutaan se osui hyvin myös minuun. Siinä saarnattiin Kristuksesta ja Hänen sovitustyöstä. "Vaikka muut ihmiset hylkäävät niin Kristus ei hylkää koskaan omiaan." Puhe antoi voimaa minulle. Uskon, että Jeesus Kristus on sovitustyöllään sovittanut minunkin syntini. Siihen ei tarvita tekoja eikä tekemättä jättämisiä.
Itse en ole oikeen koskaan hirveästi tykännyt suviseuroista. Yleensä ajatellaan, että ne on kesän kohokohta mutta ei ne mulle ole koskaan olleet se tärkein juttu kesässä. Ehkä siihen liittyy se, kun suviseurat ovat niin sosiaalinen tapahtuma ja siellä tuntee helposti yksinäisyyttä. Varsinkin minä olen kokenut yksinäisyyttä paljonkin vl-yhteisössä ja sen tilaisuuksissa. Se johtuu siitä, kun mua ei ole koskaan hyväksytty vl:ien piireihin. Olen kokenut myös kiusaamista vl:ien joukossa.
Jos sinua kuitenkin yhtään kiinnostaa käydä joskus suviseuroissa katsomassa sitä ihmispaljoutta ja muutenkin sitä koko tilaisuutta niin ehdottomasti kannattaa käydä. Ihmiset ovat siellä yleensä mukavia ja tunnelma siellä on erilainen kuin tavallisesti.
